Hauskaa joulua!

Meillä nukkekoditkin saavat koristeet joulunpyhiksi. Tässä sinkkumiehen talossa vietetään rauhallista juhlaa, pukin nuttu odottaa jo joulukeikkoja tuolin selällä. Olutta nautitaan toki vasta joulusaunan jälkeen takkatulen ääressä kuivatellen.

Omaakin taloa on laiteltu pikkuhiljaa. Nyt alkaa tuntua jo joululta. Tosin joulukin voi olla hieman erinäköinen folkloristi/muinaisteknikon silmin. Tämän pihan joulukoristeet kertovat eläimen muuntaumisesta ihmiseksi ja päinvastoin. Puhdas vahinko, tosin. Satun vain pitämään sarvipäisistä eläimistä ja olennoista.

Pihaan tulijaa tervehtii Loikkaava Peura

Seuraavana esiin tulee Joulun Henki

Joulun Henki vartioi pihatulta

Ovella vieraita odottaa Tuohipukki. 

Näistä pelotteista selvittyään on tervetullut taloon. Tuvassa tunnelma on lämmin ja tuoksuu pullalta sekä joulukuuselta, ihmiset ovat iloisia ja kaikilla on hyvä mieli.

Lämpimiä varpaita kaikille!

Harakanvarvastin

Joskus tulee niin omituinen ajatus että se on pakko toteuttaa. Nyt tuli tällainen:

Harakanvarvastin, hopeaa ja koivua.

Mikä ihme siis? No tällä voi harakoittaa esim. pikkuleivät tai jouluiset lanttuloorat (Siis ei harakoida vaan harakoittaa). Kas näin:

Teps teps

Töps töps

Ja sitten loorat uuniin. Lopputuloksena perinteikäs ja lysti koristelu joulupöytään.

Hyvää oli

Marjakausi!

Om nom!

Pronssisia ja hopeisia Mettämarjoja. Makeanvedenhelmiä ja lasihelmiä.

Makaaberia korua joulun alla

ENÄÄ VIISI VIIKKOA JOULUUN!

Ja koko ajan puskee uutta ideaa. Nytkin taoin verstaalla käsintaottuja hopeisia nauloja. Ja koska paketointi on kaiken A ja O...

Hyvää joulumieltä vaan!

Korumallisto 2016

Tässäpä tätä olisi, ensimmäinen korumallistoni valmistumassa juuri sopivasti jouluksi. Enjoy!

Lintupyörä

 Lintupyörä tai flamingokehä perustuu skyyttiläiskulttuurin korulöytöihin. Ilahduin suuresti lintuaiheista ja veistin lintuaiheisen pikkuriipuksen. Saatavissa sekä pronssisena että hopeisena.

Hopeaneula

Hopeaneulat 

Tutut hopeaneulat, nyt entistä kiiltävämpinä ja terävämpinä. Parsinneulaksi tai riipuksiksi (pyynnöstä tylsytettynä tai terotettuna)

Kalaonni

Ongenkoukkua muistuttava Kalaonni-riipus, saatavissa myös hopeaisena. Jos tämän kantajalle ei Ahti helly niin ei sitten millekään.

Metsästäjän ylpeys -riipukset. 

Metsästäjän ylpeys

 Metsästäjän ylpeys, kivisestä nuolenkärjestä inspiraationsa saanut riipus. Puhdasta alkuvoimaa korumuodossa!

Muinaissalmiakki :D

 Vielä prototyyppiasteella oleva Muinaissalmiakki viehättää geometriasta pitävän silmää. Eikä lihota!

Kolmikas 

Orgaaninen Kolmikas-koru perustuu kelttiläiseen korulöytöön noin tuhannen vuoden takaa. Monimuotoista symboliikkaa ja viehkeitä art nouveau- tyylisiä muotoja modernin muotoilun ja historian ystävälle.

Enää kuusi viikkoa jouluun!

Koruseppä Kipene tmi

Hei kaverit, nyt kävi niin että meikäläinen laittoi lopultakin sen firman pystyyn. Nimihän on tietysti Koruseppä Kipene, ja tuoteperheeseen veistelen parhaillaan ihka ensimmäistä mallistoani - juuri sopivasti jouluksi ;)

Tässä maistiaisiksi hopealintu joka syntyi yhtenä synkkänä ja myrskyisenä yönä. Massiivinen riipus syntyy tällä hetkellä ainoastaan erikoistilauksesta, mutta tilanne tulee muuttumaan vielä kuluvan syksyn aikana. Tarkkailkaa blogia, nettikauppa on jo suunnitteilla!

  

   

P.S. Saa ostaa ja tilata juttuja. Toimitusajat tällä hetkellä noin 2-3 viikkoa. Virallinen eemaili on koruseppa.kipene@gmail.com. Jännää tämä yrittäminen!

Taikapeili

Kuningattaren taikapeili. Kehykset valettu hopeasta, itse peili on kiilloitettua hopealevyä jonka niittasin kiinni kehyksiin.

Tästä on tekeillä vielä pronssinen versio nukkekoteihin ja kaulakoruiksi niille joiden elämästä puuttuu ripaus taikuutta.

Myyttiset eläinkorut

Taannoin kirjoittelin Pazyryk-kulttuurin prinsessasta joka oli inspiroinut peurariipuksen. Lähes samankaltaisia kuva-aiheita löytyy myös skyyttiläisestä mytologiasta: upeita myyttisiä eläimiä jotka kietoutuvat yhteen muodostaen siroja ja monimuotoisia kuva-aiheita.

Skyyttien kultakoru vuosisatojen takaa

Eläinaiheet ja etenkin hevosen kruununa olevat linnunpäät inspiroivat minua tekemään oman yksinkertaisen versioni skyyttikorusta. Luonnostelin koruvahasta pronssivalua varten spiraalikorun, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Luonnos oli liian raskas ja kömpelö mikä tuli selkeästi ilmi vasta kun sain valmiin valukappaleen viimeistelyyn. Siispä takaisin vahatyökalujen ääreen. Toisella kertaa luonnos oli yli puolet ohuempi, kolmanneksen pienempi ja huomattavasti enemmän juuri sitä mitä olin hakenutkin! Valoin mallin hopeasta koska hopeavalussa sirot mallit onnistuvat helpommin ja tasaisemmin.

Pronssiluonnos ja hopeaversio

Riipus on sekä primitiivinen että moderni. Myyttinen ja hyvin abstrakti. Animistinen ja animalistinen. Mitä näitä nyt on. Nätti siitä kumminkin tuli, kannatti taas hinkuttaa, testata ja kehittyä korumaakarina.

Siinä he ovat; Flamingot jonossa! 

Pöytähopeat

Minulta pyydettiin josko tekisin neljän hengen pöytähopeat mittakaavaan 1:12, tietysti aidosta hopeasta. Eihän tuollaista haastetta voinut jättää väliin.

Luonnostelin kappaleet pronssista. Kädensijat sorvasin ja ruokailuvälineiden päät taoin punsseleilla ja vasaroilla. Haarukka tuotti eniten päänvaivaa. Sanottakoon, että pronssisen haarukan kasaaminen vaati kuusi juotosta...

Pronssiluonnokset

Käytin hävyttömästi hyväkseni erinäisä kontakteja ja selvittelin miten noin hentoista palikkaa kannattaisi lähteä replikoimaan, koska eihän pirukaan pysty sorvaamaan kahtaakymmentä liki identtistä palikkaa tuossa mittakaavassa. Päädyin tekemään kappaleista valumuotin ja yllätyin tosi iloisesti kun vahamallit onnistuivat. Sitten vaan *pruut*, hopeavaluun ja hinkuttamaan!

Vastavaletut

Salaattiottimet piti työtää vielä uudestaan, olivat niin hentoja ja pitkävartisia että valu ei toistunut kunnolla. Muut välineet sen sijaan tulivat liki käyttövalmiina valusta. Siihen vielä valukanavien poistot, viilaukset, kiilloitus ja paketointi!

Lähtövalmiit

Harmittaa että unohdin kuvata kunnon kameralla aivan valmiit hopeavälineet, mutta otinpahan edes pokkarilla pikadokumentaation ennen paketin toimittamista uuteen kotiinsa. Korvaukseksi alla erinomaisen onnistunut pronssisista ruokailuvälineistä mittakaavan keralla.

Tehkääs jätkät perässä! 

Vaskikäärme

Puolisen vuotta on mennyt iloisesti töitä paiskiessa. Korusepän homma on ihan just omaa alaa, ja nyt on ollut mahdollisuus opetella sarjatyöstöä ja alan pieniä hienouksia Vaskikäärmeen ohjauksessa.

Alla olevat mallit ovat firman myyntikoruja. Vaskikäärme tekee muinaishenkisiä pronssi- ja hopeakoruja sekä yksittäisiä tilaustöitä.

Pääasiassa korut valmistetaan valamalla, jonkin verran myös levystä ja langasta takoen ja muotoillen. Työ on ollut mukavan vaihtelevaa, olen päässyt osalliseksi aika pitkälti kaikkiin työvaiheisiin paitsi itse sulan metallin kaatamiseen. Sen homman jätän mieluusti niille joilla on vakaa ja vahva käsi.

Vahamalleja menossa valuun

Vahamallia viimeistelemässä

Eräskin tilaustyö oli Pohdonsaaren kolmipäisen kotkan replika. Siihen meni valehtelematta jokunen tovi. Ensin valettiin, sitten hiottiin, sitten paketoitiin. Näin niinkuin lyhyesti kertoen. 

Oikeasti homma meni niin että ensin tehtiin prototyyppi, hiottiin ja fiilattiin se valmiiksi, sitten otettiin siitä muotit, replikoitiin mallit, valettiin uudestaan, hinkutettiin, korjailtiin, patinoitiin, kiilloitettiin ja koristeltiin. Ja tehtiin räpylät. 

Vastavalettuja kuusia

Kotkia räpylöineen. Yhteensä 27 räpylää kolmessa linnussa

Valmiit riipukset. Mittaa linnuilla on n. 5 cm kanttiinsa

Korusepän hommiin kuuluu olennaisesti kiillottamisen lisäksi myös korujen nyöritys, paketointi ja postitus. 

Vegvisir -korut nyöreissään

Keskiaikaisten kahvaristien paketointia

Kiireen ja aherruksen keskellä on hyvä huilata aina silloin tällöin.

 

Työpaikan koiraeläin auttaa stressinhallinnassa

Ja silloin kun työt jatkuvat niin niitä tehdään antaumuksella. 

Huipputekninen kipsinpuhdistusyksikkö

Korusepän kätöset. 

Hauska huomio on se, että sormenjälkeni ovat kuluneet puolen vuoden sisällä aivan sileiksi ja sormiin on pinttynyt kestolikaa kiilloitusvahasta. Voinen nyt heittää hyvästit käsimallin hommille.  

Sarrrrrrrja karhunhampaita

Karhunkivi

Joissain paikoissa pitää työntekijöille vääntää kaikki rautalangasta. Tässä duunissa työntekijät vääntävät itse pronssilankaa.

Notta tästä se nyt pitäisi alkaa, korusepän ura!

Pronssinen peukalonsuoja

No mikä tämä nyt sitten on?

Sehän on peukalosuoja! Sain duunipaikan Naantalista Korupaja Vaskikäärmeestä koruntekijänä, ja havaitsin että jatkuva metallintyöstö ottaa yllättävän koville noin niinkuin kynsien ja sormien osalta, semminkin kun viila tai saha saattaa välillä lipsahtaa kohteesta inan vasemmalle/oikealle. No mitenkä tämä ongelma ratkaistaan noin niinkuin luovan ihmisen näkökulmasta? Tehdään asiaankuuluva panssari.

Ennen

Jälkeen

Huomatkaa Ennen-kuvassa näkyvä kipeästi hankaantunut peukalonsyrjä sekä kovia kokenut lyhyeksi viilaantunut kynsi. Jälkeen-kuvassa koko ongelma-alue on suojassa vahinkoviilloilta sekä kulumiselta. Lisäksi peukalosuojaan ergonomisesti suunnittelemani kynsi toimii erinomaisena apuvälineenä jos tarvitsee rapsutella korun pinnasta epäpuhtauksia tai sitten sillä voi vaikka kaivaa korvaansa (en suosittele). Kynnestä on myös hyötyä esim. Ässäarpoja rapsuttaessa tai sitkeän jugurttipurkin kannen irroittelussa. Pienenä miinuksena mainittakoon pronssin värjäävä ominaisuus, työpäivän päätteeksi peukalonpää alkaa usein vihertää.

Onneksi tämä viherpeukalo pitää puutarhanhoidosta ja katselee jo ensi kesän siemenluetteloita kuola valuen... Siihen asti kuitenkin koruhommia!

Förikoru förifanille

Turussa on paljon nähtävyyksiä, ja yksi niistä on luonnollisesti Turun Föri. Föri on jalankulkulossi joka seilaa Aurajoessa Turun ja Åbon välillä nonstoppina ympäri vuoden. Föri on turkulaisille rakas kaupunkilautta jolla järjestetään kaikenlaisia tapahtumia. Ystäväpariskuntani muun muassa vihittiin Förillä keskellä kaunista kesäpäivää. Oli siinä kanssamatkustajilla ihmettelemistä.

Kuva: Samuli Lintula (Wikipedia)

Ikoninen lautta inspiroi tämän pienen riipuksen, jonka alaosa on pronssia ja kuljettajan koppi hopeaa. "Vähän sinne päin" punsseloidut ikkunat tekevät koruun hieman naivistisen fiiliksen. Koru on saajalleen ilmeisen mieleinen sillä se on ollut joulusta saakka jatkuvasti käytössä.

Ai että, miten voikin puolentoista minuutin risteily herättää niin suuria tunteita!