perjantai 14. marraskuuta 2014

Väliaikaviihde

Seurailen muutamia vintagehenkisiä blogeja aikani kuluksi. Yksi lemppareistani on 80-luvun muistoja blogaillut Pupuleipomo, joka inspiroi minut kaivelemaan oman tietokoneeni syövereistä muutamia hassunhauskoja vintage-mainoksia joita olen tallentanut ties mitä käyttöä varten.

Seuraavaa käsityöpäivitystä odotellessa voitte hihitellä näille aikansa helmille:


Siemenluettelon mainos. Tässä on sitä jotakin

Oi Janie, tällä tavalla maitoa kuuluu tarjoilla!
Ilmeisesti jonkinsorttinen kahvimainos tämä...?
 Kotiväkivallalla mainostaminen tuskin olisi kovin in enää 2010-luvulla. Kunhan huomautan.

Hyvä yritys, pojat...
 Tiedättekös, että sota-aikoina Neuvostoliitto pudotti lentokoneista erilaisia lentolehtisiä joiden tarkoitus oli kannustaa rintamasotamiehiä antautumaan Neuvostoarmeijalle.


Sähkökorsetti kuulostaa todella turvalliselta!
Sähkökorsetti lupaa parantaa heikon selän. Mahtaako olla ihan verkkovirtaan kytkettävissä tämä vaatekappale, ja mitenkähän on maadoitusten laita. Tulee ihan mieleen tämä nykyajan laihdutuskeksintö, Sauna Belt eli lämpövyö mikä poltta kaloreita vain vyötärön kohdalta

Tällä revolverilla ampuu mörön kuin mörön. Turvallisia unia, Pikku-Maikki!


Joukkomurha lienee sisällöltään sitä itteään, elikkäs DDT:tä. Äitikultani muisteli, että heillä oli lapsuuskodissaan kasvimaan vieressä vanha nailonsukka (pirkkaniksit...) jossa oli kyseistä ainetta. Sitä sitten lapset kävivät aina tupsauttamassa myrkkyä vihannesmaalle tuholaisia torjumaan.

Miten olis? Tästä ensi vapuksi poliittisesti epäkorrekti naamari, eli musta sukka pään yli. Ei julmettu!
 
Entäpäs nämä ihanat sukupuolistereotypiat? Voi meitä Pieniä Hentoja Naisparkoja, kun olemme hirmuisen suloisia, heikkoja ja hentoja ja tarvitsemme Voimakkaan Miehen apua selvitäksemme elämästä!  Nimimerkillä "Mitä hittoa minä juuri luin?"


Jokseenkin hellyyttävä viiskytluvun vitamiinimainos: Mitä kovemmin vaimo työskentelee sitä suloisemmalta hän näyttää. Oliskohan noin? Otetaas kertauksen vuoksi tähän kuva, miltä näyttää kovasti työskennellyt vaimo:

S'olis varmaan vitamiinin paikka


Tottakai naisten kuuluu pelätä jyrsijöitä!
 En kyllä suoranaisesti muista hiiriä pelänneeni. Meillä oli joskus jyrsijöitä lemmikkinä. Nykyään meillä on  metsähiiri kellarissa, oravalauma ullakolla ja pari täysin hyödytöntä kissaa. 


"Tarkoitatko, että nainen pystyy avaamaan sen?!"

Vink vink... Joulu tulee
Mieluummin toalettipaperia kuin sanomalehteä.

Ennen oli pullaakin vähemmän.
 

Äiti, miksi stressaat? Ota kylpy uuden Ivory-saippuan kanssa!
 Ei sitten isi viittis mennä auttamaan niissä kotitöissä mitkä äitiparkaa ressaavat...

Voi vitsi, vihanneksia purkissa! Jumankekka!
Ihan tosi hei, katsokaa ton pojan ilmettä. Koska oletta viimeksi nähneet lapsen noin innoissaan vihannesmehulasillisesta? Alkaa itsekin tehdä mieli porkkanamehua.

Alkuperäinen playboy ;D
Mitä?
Viimeinen kuva ei liene mainos vaan lehden kansikuva. Siinä vain oli sitä jotakin mikä sai allekirjoittaneen pysähtymään hetkeksi. Ja siipan kakomaan kauhusta.

Että näihin tunnelmiin!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Puhdetöitä ja hupihopeaa


Vaikka kovasti harmittelenkin etten muka ennätä tehdä tarpeeksi käsitöitä niin eihän se paikkaansa pidä. Koko ajan on kymmenen hommaa kesken. Alla pari syksyn mittaan valmistunutta puhdetyötä:



Päällystin uudestaan nätin antiikkituolin istuimen. Tämä on tietokonetuolinani joten pehmuste oli päivittäisessä käytössä vähän kulahtanut. Eurokankaasta löytyi hassunhauska naamakangas.

Kansalaisopiston entisöintikurssilla on myös hinkattu rutosti.


Isäni tekemä visakoivujakkara oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Muutoin tukevasta tuolista olivat lakkaukset kellastuneet, krakeloituneet ja lohkeilleet aika pahasti, joten rapsutin jakkaran pinnasta kaikki pintakäsittelyt pois, hioin pinnat 180-vahvuisella hiekkapaperilla ja vedin pintaan puunsuoja-aineet mitkä oli tarkoitettu keittiötasojen käsittelyyn. Tästä tulee pikkuriikkinen sohvapöytä mille saa juuri sopivasti mahtumaan yhden teekupin ja voileivän!

Paperikuu. Oikeasti vaneria

Paperikuu! Tein tämän valokuvausrekvisiitaksi ihan vaan huvin vuoksi. Varastosta löytyi paksua vesivaneria mikä ei lähde vääntämään. Sahasin kuvion sähkösahalla, hioin, pakkeloin, ruuvasin kiinnikekohdat, maalasin, hioin, pakkeloin, maalasin ja ripustin seinälle. Meinasin laittaa tämän sängynpäädyksi mutta oli hippasen liian iso siihen. Roikkukoon nyt siinä tuvan pitkällä seinällä toistaiseksi. Kuu-ukko voisi vielä huulipunaa kaivata.


Sit kaupan päälle pari huvikseen tehtyä hopeajutskaa:

No-toro

Hopeinen äiti & lapsi -korupari, mallia Totoro. Menivät ystäväperheeseen


Ja jos saa ihan vähäsen innostua jo joulusta (enää 46 päivää), hopeinen nukkekodin joulukuusen latvatähti!