sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kertausta ja korjausta kirjansidonnalla

Kävin pari vuotta sitten työväenopiston järjestämän kirjansidonnan alkeiskurssin. Pidin siitä kovasti ja väkersin valtavan määrän ihan pikkuriikkisiä kirjasia sekä nukkekotiini että riipuksiksi.

Sitten sattui kirpputorilta tarttumaan mukaani 1920-luvulla julkaistu Brummell & Co:n kirjoittama opus Hieno Nainen - Elämäntaidon ja säädyllisyyden ohjeita. Opus oli harmillista kyllä ajan hapertama ja sitä oli paikkailtu sieltä täältä teipillä. Päätin verestää taitojani ja korjata kirjan parhaiden taitojeni mukaisesti.

Hupaisaa lukemista, täydellinen ajankuva 1920-30 luvun vaihteesta!

Pysyyhän tuo teipillä kasassa, ainakin vuoden tai pari.

Irroitin kirjasta kannet ja rapsuttelin teipit sekä kuivuneet liimat pois vihkoista (niistä nipuista mistä kirja koostuu). Itse vihkot olivat lukukelpoisessa kunnossa ja sidoksetkin ehjiä. Tehtäväkseni jäi oikeastaan vain uusien kansien rakentaminen ja opuksen kiinnittäminen uusiin kansiinsa. Onnistuin kohtalaisesti vaikka viimeisestä kirjansidontatuokiostani onkin aikaa.

Tämä kelpaa hyllyyn kuin hyllyyn!
Sisäsivu.

Kirjansidontaa opiskelleet kaverini varmaan repivät tukkansa nähdessään työnjälkeni mutta tämä etusivuun kiinnitetty kansilehti oli paras ratkaisu kansien kiinnitykseen ilman että tarvitsi uhrata otsikkosivua ( ja tuo paperin krymppy oikeni kyllä liiman kuivuttua). Varsinaisen, ensimmäisessä kuvassa näkyvän kansilehden leikkasin talteen parempaa käyttöä varten. Se oli harmillisen haperossa kunnossa ajan ja teipin jäljiltä.

Kirjan lopusta löytyi herttaisia aforismeja. "Voi takoa miestä ja rautaa, mutta vain silloin kun ne ovat kuumia"

Kirjan sisältämät neuvot ovat todella... omintakeisia.

On sellaisia kiittämättömiä nuorukaisia, jotka pitävät itseään vastustamattomina ja muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen "ryöstävät" suutelon. 
Tämä on ainoa tapaus, jolloin naisellisista naisellisemmankin on sallittua - ettemme sanoisi: tulee - käydä käsiksi mieheen: (kevyt) korvapuusti on ainoa vastaus sellaisiin kömpelyyksiin. Purra tihutyöntekijältä nenä on toki liian ankara rangaistus.

....

On tarkoin varottava hymyilemästä niin, että ikenet näkyvät. Se ei ole milloinkaan kaunista. Eikä hymyily saa koskaan synnyttää teräviä ryppyjä nenän- tai suupieliin - ne ovat erittäin rumentavia. Hymyilyn tulee olla pehmeää kuin jousenveto con sordino. 

...

Mies ei tunne mitään vavistusta sydämessään nähdessään paitansa ladottuina pinoon - ei edes silloinkaan kuin ne mahdollisesti ovat virheettömiksi korjatut ja varustetut kaikilla niillä napeilla, jotka niistä aina puuttuvat. Hänen mielestään sertinki on sertinkiä ja pikee pikeetä ja niiden tarpeellisuus kiistämätön silloin kuin hänen villi kauneutensa on verhottava maailman silmiltä 

 Sisso.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti