Jännitys tiivistyy

Jännittää, sillä sen lisäksi että pian saa avata ensimmäisen joulukalenterin luukun on ensi viikon maanantaina näyttötutkintotilaisuus jota varten olen painanut hommia yötä myöten jo viimeiset pari kolme viikkoa.

Tänään sain itse ensimmäistä kertaa kasattua näyttötutkintokokonaisuuteni sellaiseen pisteeseen että saattoi sanoa "Hyvin tässä käy". Olo on kuin lapsen saaneella, sellainen epäuskoisen euforinen. Ei tahtonut vielä eilen usko riittää ja vieläkin on hiomista ja viimeistelyä, mutta ehdottomasti voiton puolella ollaan. Sitäpaitsi onhan tässä vielä viikonloppu aikaa...

No mitä sieltä on sitten tulossa? Enpäs kerro koko totuutta ihan vielä, vaan mainittakoon että työhön liittyy puutyöt, ompeluhommat, pronssivalut sekä Kaj Stenvall. Julkaisen tarkemmat kuvagalleriat kunhan paketti on kasassa. Tämä oli vain väliaikakiusoittelu.

Vaihe 1: Valu

Vaihe 2: Dremelöinti

Vaihe 3: No mitä hittoa nyt taas?

Joulunavaus Lammas- ja Vuohituotteiden markkinoilla

Muinaisteknikot ovat muutamanakin vuotena olleet mukana Turun lammas- ja vuohituotteiden markkinoilla. Tänä vuonna oli meidän vuoromme koota jengi kasaan ja lähteä pitämään työnäytöksiä.

Markkinat järjestetään joka syksy Vanhan Suurtorin Katedraalikoulun tiloissa, ja tänä vuonna sattui niin hyvä tuuri että Vanhan Suurtorin joulumarkkinat järjestettiin samaan aikaan joten kävijöitä riitti!

Tonttukoju Suurtorin puolella

Meidän osastomme sisustettiin viiden naisen voimin kaikenlaisilla käsitöillä: hatuilla, hanskoilla, nauhoilla, vilteillä, koriste-esineillä ja vaikka millä. Omat huopatyöni olivat lähinnä vain näytillä sillä niiden pitää vielä esiintyä näyttötutkintotilaisuudessa. Matot ja huovat tulevat varsinaiseen myyntiin vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Kiinnostuneita tosin oli runsain mitoin, mikä ennustaa hyvää tulevaisuutta käsityökauppiaalle.

Työnäytöksinä punoimme ja kudoimme erilaisia nyörejä, kehräsimme värttinällä sekä pehmitimme lampaannahkoja ja pässinpusseja.

Teeskentelemme lampaannahan pehmittämistä

Kaikki tällainen nauhanpunonta, nahkatyö ja muut muinaiskäsityöt tuntuvat itsestä täysin normaalilta kun elää itse kaiken muinaisuuden keskellä. Sitä tuppaa aina yllättymään iloisesti kun useaa ihmistä vilpittömästi kiinnostaa kaikki erikoinen tekeminen, kun eivät ne meille opetetut taidot ole ihan niin yleisiä nykymaailmassa.

Markkinoilla oli myös mahdollisuus osallistua käsityökilpailuun ja totta kai minä olin heti kärppänä kärjessä. Tämän vuoden teemana oli "Lämmintä talveksi" ja itse annoin raaditettavaksi aiemmin esittelemäni Katseenkestävät säärystimet. Kävi kuitenkin niin, että osallistujia oli harmillisen vähän joten ensimmäisiä palkintoja ei aikuisten sarjassa jaettu lainkaan. Sen sijaan minulle ja muutamalle muulle ojennettiin  kannustuspalkintona kunniakirja ja Pirtin kehräämön pehmeää kampalankaa. Raadin arvostelun voi ladata pdf-tiedostona täältä.

Eläköön! Osasin!

Kaiken tämän hyörinän keskellä ehdin kuitenkin valmistautua joulumieleen ja kierrellä markkinoilla maistelemassa ja haistelemassa kaikkea tosi ihanaa. Kuten valkosipulimanteleita:

Om nom... nom.

Kiitos kaikille järjestäjille, kojulla päivystäneille sekä kaikille kävijöille todella hauskasta viikonlopusta!

Sitten jatketaan näyttötutkinnon viimeistelyä...

Suut puhtaaksi: saippuakokeilujen tuloksia

Ei mene ihan putkeen nyt.

Saippuakokeilut luuydinrasvasta eivät tuottaneet haluttua tulosta. Seos hyytyi vain osittain saippuan kaltaiseksi rusehtavaksi tuotteeksi ja senkin epäilen olevan pitkälti katajanneulasten aiheuttama reaktio. Pääasiassa keitos vaikutti pelkältä rasvalta, ainesosat olivat eriytyneet toisistaan täysin! Varmasti en tiedä mitä kävi, mutta seos ei näyttänyt kovinkaan houkuttelevalta:

Saippuaa vai paistorasvaa?

Kippasin pinnalla kelluneet rasvat toiseen purkkiin ja yritin huuhtoa ja puristella tuota rusehtavaa massaa, että josko siitä saisi vielä saippuankaltaista tuotetta. Massasta lähti pusertamalla rasvaa vaikka kuinka paljon eikä saippuamaisia ominaisuuksia tahtonut juuri löytyä. Sain aikaan vain vähän vaahtoisuutta mutta rasvaisuus oli ja pysyi. Lopulta heitin tämän kokeilun kanssa hanskat tiskiin ja lahjoitin jäljelle jääneen ruskean klöntän luokkatoverille nahanparkituskokeiluja varten sillä se saattaa avittaa parkitsemisaineden pintajännityksen poistossa (mikäli seoksessa on yhtään saponiinia).

Arvelin että seoksessa olisi ollut aivan liian vähän lipeää rasvaan nähden, sillä luuydinrasva on todella rasvaista eikä tahdo lähteä Fairyllakaan.

Onneksi luokkatoverini Leena ja Johanna tarjosivat mahdollisuuden uuteen kokeiluun: sain napata traanikattilasta kauhallisen nestemäistä traania (luuydinrasvan kaltaista todella liukasta eläinrasvaa) uutta kokeilua varten. Tällä kertaa kaadoin lipeää pataan reilulla kädellä ja annoin keittyä melkein pohjaan asti (ts. n. 1 dl rasvaa + 2,5 dl lipeää = 0,5 dl valmista seosta).

Parin viikon odottelun jälkeen tulos oli edellisen kaltainen rusehtavan kellertävä rasvamössö jota ei hyvällä omatunnollakaan voi saippuaksi sanoa.

Johtopäätös: nestemäinen eläinrasva ei pelkiltään sovellu saippuankeittoon yllämainituilla menetelmillä. Mitenkähän nämä oliiviöljysaippuat sitten kiinteytyvät?

Pohdinta jatkuu ensi numerossa.

Muuttoa pukkaa

Blogi pysyy kyllä samassa osoitteessa mutta pitkähkö hiljaisuus selittyy sillä että tähän keskelle näyttötutkintotyökiireitä sattui nimittäin muuttopäivä.

Kämppä melkein paketissa. Ranteet kyllä on paketissa tämän rumban jälkeen.

Palaamme asiaan kunhan saan kaiken purettua laatikoistaan. 

Maksamaton mainos, II

Maksamaton mainos!

Pieni Tuulenpesä Satumetsässä

Osuuskunta Turun Tuulenpesä on järjestänyt Satumetsä- aiheisen näyttelyn Brinkkalan Ullakkogalleriassa Turun Vanhalla Suurtorilla. Ihanaa satumaisemaa usean erittäin taitavan käsityöläisen silmin toteutettuna. Kurkatkaa siellä ollessanne myös herra ja rouva Mäyrän majatalo-nukkekotiin!

Suosittelen lämpimästi.