tiistai 11. syyskuuta 2012

Jalometallikurssilla: Komsiopallo

Pitkään mietitytti että mitähän hienoa sitä tekisi tällä kertaa, kunnes Keijo toi eteeni ohjeet hopeahelistimen tekemiseksi. Helistin oli nimeltään Komsiopallo. Komsio on lappalaisten kehto, tai vauvan kuljetuskoppa johon pahoja maahisia karkoittava helistin on aikanaan ripustettu. Ihastuin ajatukseen pelkistetystä muodosta ja siihen liittyvästä äänimaailmasta ja päätin pistää taitoni koetukselle.

Sahasin 0,8 mm paksusta hopealevystä kaksi 4,3 cm läpimitaltaan olevaa ympyrää joita lähdin pakottamaan punsselilla ja kuoppa-alasimella (pukkeliankalla) muotoonsa. Tarvitsin kaksi hopeista puoliympyrää komsiopallon kuoriksi.

Paperimalli ja sahattu + hehkutettu hopeakiekko

Pyöristäminen aloitettiin puisessa "kuopassa"

Punsselivalikoima

Hopea on liian pehmeä materiaali helistäkseen kauniisti yksinään. Hopeapallon sisälle kuuluu kovemmasta materiaalista tehty toinen pallo jota vasten osuvasta kuulasta varsinainen ääni sitten tulee. Siispä tarvittiin hieman lisää puolipalloja! Sahasin ja punsseloin samankokoiset puolipallot 0,5 mm paksusta alpakkalevystä. Alpakka eli uushopea sisältää lähinnä nikkeliä ja kuparia eli on materiaalina melko edullista. Alpakkapuolipallot sovitettiin hopeisten puolipallojen sisälle ja koska ne ovat samankokoisia eivät alpakkapallot painu pohjaan asti mitenkään. Se on hyvä, sillä ilmatilaa tarvitaan äänenmuodostukseen. Hopeanpallojen reunakohdat merkittiin alpakkapalloihin jotta saatiin ns. reunaviiva. Alpakkapalloihin sahattiin lehtisahalla "kielet" jotka soivat kun kaikkein sisimpänä oleva pallo osuu niihin. Kieliä ei kannata sahata liian lähelle reunaviivaa jotta pallo kestää käsittelyä.

Kielet sahattuina, erilaiset kielet soivat eri tavoin
Sitten alpakkapallot sahattiin viivaa myöten tasan ja viilattiin niin jämptiksi että hopeapallot pystyi painamaan juottamista varten yhteen. Alpakkapalloa ei tarvinnut lähteä erikseen juottamaan, vaan kaikki juotokset hoidettiin yhdellä kertaa.

Sovitus käynnissä, seuraavana viilaus
On erittäin tärkeää, että pallon sisälle ei jää kosteutta juottamisen yhteydessä, sillä laajentuva höyry saattaa jopa räjäyttää kuuman metallipallon palasiksi. Paineentasausta varten viilasin aivan pienen loven hopeiseen pallonpuolikkaaseen. Loven kohdalle juotettiin lopuksi ripustuslenkki.

Lovi yläreunassa
 Alla olevasta kuvasta näkee komsiopallon rakenteen: kaksi sisäkkäistä pallonpuolikasta. Tuo sisempi alpakka muodostaa enemmänkin jonkinlaisen soikion, sillä se koskettaa hopeapalloa vain saumakohdistaan. Kaikkein sisimmäksi tulee pienenpieni hauli, metallikuula tai jokin vastaava pyöreä esine. Tässä käytettiin pientä kiilloituskoneen ylijäämähaulia.

Pallon palaset kohdillaan
Juottamista varten Keijo keksi viritellä teräslangasta "puristimen" jolla palaset pysyivät paikoillaan. Vaarana tällaisen puristimen käytössä on lähinnä se että liiallinen puristus painaa kuumennettaessa pehmenevän metallin kasaan puristuskohdistaan. Onneksi näin ei käynyt ja juotos onnistui liki täydellisesti toisella yrittämällä mestarin johdolla!

Vastajuotettu vielä puristuksessa
Lopuksi viilattiin juotosjäljet veks ja pallo kiilloitettiin vahalaikan kanssa. Sen sointi on kauniin heleä ja hento, melkein kuin jokin kirkas, kaukaa kuuluva rekikello.

Kissakin hyväksyy! Pallo kestää leikit leikiten.
Olen itse tähän projektiin erittäin tyytyväinen. Tuli heti himo tehdä näitä lisää, mutta ostaisiko joku kun hinnaksi tulisi helposti yli satanen kappaleelta?

Pallon malliposeeraus

3 kommenttia:

  1. Oiva selvitys tehdystä työstä. Ja kyllä oli ihan kilinä. Oih ja voih, jaksaisinpa minäkin. (tiedän, etten jaksa)

    VastaaPoista
  2. Onpa muuten hankalia nää sanavahvistusket. Viides kerta toden sanoi...

    VastaaPoista