maanantai 23. heinäkuuta 2012

Rosalan viikinkimarkkinoilta, päivää!

Tämän kesän viimeiset muinaismarkkinat olivat männäviikonloppuna Rosalan viikinkikylässä. Meitä suosivat sekä aurinkoiset kelit että runsaat matkailijalaumat. Miljöö on mitä mainioin viikinkipidoille sillä Rosalassa on useita ajanmukaisia rakennuksia. Varsinkin päätalo on erinomaisen tilava ja tunnelmallinen.

Pitkätalo koko seinän kattavine majoitustiloineen
Pohjoisesta saapunut soturiväki, Odin's Guard, oli majoitettu kätevästi Idänkävijäin taloon mäen laelle jotta rauhallisempi markkinaväki saisi olla rauhassa ilman pelkoa hurjistuneiden taistelijoiden tielle joutumisesta. 

Idänkävijäin talo mäen päällä
Mäeltä löytyi myös pieni kappeli erittäin larpahtavine alttarimaalauksineen. Ymmärsin, että kappeli on vihitty käyttöönsä ihan oikean papin toimesta.

Kappeli sisältä

Kappeli ulkoa. Kuvan tielle sattui joku viikinkimuija.

Pitkätalon pihalta

 

 Riita kinkusta

Markkinapäivän ohjelma oikein rävähti käyntiin, kun kaksi ehtoisaa emäntää päätyivät riitelemään kadonneen kinkun kohtalosta, ja riita karkasi vähän käsistä:

"Sinun koirasi vei kinkun, piika näki!"
"Älä sinä minun vaimoani väitä valehtelijaksi!"

"Minä sinut opetan tavoille, varas!"

"Ärrärr!"
Tässä kohtaa isännät hakivat jo apujoukkoja ja lopuksi riita kinkusta päätyi  haarniskoitujen viikinkien taistelukentälle asti. Ja raajoja irtoili:

"Aijaijai, voivoi, henkikultani!"
Riita oli juuri saatu ratkaisupisteeseen, vain kovimmat urhot olivat enää tolpillaan kun emäntä pelmahti paikalle...

"Tuota... se kinkku löytyikin aitasta. Otatteko simaa?"
Ja niin päättyi suuri kinkkutaistelu. Ja alkoi käsityökilpailu.


Kisassa oli mukana monenlaista upeaa taitajaa. Kuvassa näkyvät mm. viikinkikypärä valettuine pronssikoristeineen, kaiverrettu puuastia, ihanat neulakinnassukat, taotut keihäänkärjet, lampaanluinen haarukka, pronssispiraalikoristeluja tarkkoine dokumentaatioineen ja opaskartta mainion viikinkigrillin luokse. Osallistuin kisaan omalla pronssisella BersErkilläni.

Kisatyöt esillä. Grilli ei mahtunut pöydälle.
Lähdin kisaan mukaan voittaakseni, ja mitenkäs siinä kävikään? No pääpalkinto rapsahti. Tuomaristo totesi työn olleen huoliteltu, dokumentoinnin olleen kohdallaan ja teoksesta löytyi myös huumoria. Lisäksi tuote poikkesi juuri sopivasti tavanomaisista viikinkituotteista herättääkseen huomiota. Ne olivat varmaankin ne BersErkin karsastavat silmät...

Pääpalkintona Torkelin tekemät lautanen ja lusikka
Palkinto meni kyllä aivan oikeaan kohteeseen sillä minulla olikin akuutti lautasvaje. Keitto ei tahtonut oikein pysyä matalalla lautasellani. Tässä kupissa pysyy!

Voittajan on helppo irvistellä BersErkin tavoin!
Yläkuvassa näkyy myös hieman paremmin tuo aiemmin tehty Herjolfsnes-mekko joka ei ole ollenkaan niin iso enää siinä vaiheessa kun sen alla on kaksi alusmekkoa. Illalla oli jo aika vilpoinen ja tämä villamekko pelasti paleltumiselta. Kuvan otti Timo, kiitos hänelle!

Sitten syötiin, nautittiin viihteestä ja vietettiin iloisia viikinkimarkkinoita!

Yllin kyllin kaikkea!
Kiertelevän ketun Nana ja kumppanit töötillä
Oma kaulakettuni löysi seuraa naapurikojusta
Rosala tarjosi oikein mukavan kesäviikonlopun hyvässä seurassa. Ehdottomasti käymisen arvoinen tapahtuma vaikka kuinka väsyttäisi jälkeenpäin. Kotiinpäin vievää lossia odotellessa oli hyvä kellahtaa päivänokosille auringonpaisteeseen. Kiitos kaikille osallistujille. Erityiskiitos Nauravan Hirven sepälle hienoista synttärilahjapinseteistä - kohta minulla ei ole enää kulmakarvoja.

Vikings on the rocks


perjantai 6. heinäkuuta 2012

Pukumaakari vaikka henki lähtisi

Taannoisella tekstiilikurssilla otin ja piirsin itselleni sopivat kaavat eräästä 1400-lukulaisesta naisenvaatteesta (Herjolfsnes-mekkona tunnettu). Kaavaopasta myy mm. Black Clothing Hiiden.

Parin sovitusversion jälkeen sain mekon jotakuinkin istumaan päälleni:

Mansikkatuuttivärit koeversiossa!
Tykkään näistä tyköistuvista puvuista kun olen vielä sen verran pienikokoinen että menen "neitosesta" näissä elävöitystapahtumissa. Mutta ah, ja voi! Vielä se taidon puute iskee sieltä puskan takaa vaikka kuinka luulee osaavansa. Puuvillalakanasta tehdyt kaavat istuivat kyllä, mutta annas kun leikkasin samat kaavat villakankaasta ja osittain vielä täysvinoon:

No vielä äskenhän nämä olivat samanpituisia...
Tarkistin kaavat vielä kertaalleen ja kyllä ne lakanakaavat täsmäsivät. Mutta villakangas oli tosiaan erilaista mihin olen tottunut eikä käyttäytynyt ollenkaan toivotulla tavalla. No sitkeä sissihän ei tästä vielä lannistu vaan pistää paketin kasaan kun on sen kerran aloittanutkin!

Onpahan kasvunvaraa! Ja pöljä ilme.
Päätin, että mekko on nyt valmis enkä todellakaan lähde purkamaan huolella tikattuja saumoja vaikka onkin pari kolme kokoa liian iso. Pituudesta tämän saa sopimaan ja ohut villakangas laskeutuu sen verran nätisti että vyön kanssa tämä on ihan käyttökelpoinen kokonaisuus. Ja todella lämmin!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Turun Keskiaikamarkkinat

"Markkinarauhaa, markkinarauhaa", kaikui Turun Vanhalla Suurtorilla jossa elettiin neljän päivän ajan 1400-lukua. Muinaistekniikan opiskelijat olivat kasanneet puistoon koko markkina-alueen suurimman teltan ja pitivät siellä työnäytöksiä pitkin viikonloppua. Siellä allekirjoittanutkin huovutti yleisön riemuksi.

Työnäyttelijät
Huovutusorja työssään (kuvan otti Räikkä)
Teltassa huovutettiin istuinalusia, tossuja ja hanskoja, kudottiin pystykangaspuilla kangasta sekä parkittiin ja pehmitettiin nahkoja (sekä lampaan- että lohennahkoja). Etenkin kalannahan parkitseminen oli yleisön mielestä todella kiinnostavaa ja meillehän juolahti siitä mieleen että ensi kesäksi voidaan tehdä kojulle kyltti: "Jätä meille koirasi parkkiin!".

Naapurissa paistui posso!

Värjärit osaavat hommansa

Räikkä lauloi juomalauluja sahtipalkalla.
Yleisöä riitti koko markkinoiden ajan eikä edes pieni sadekeli ei estänyt kaupankäyntiä. Markkinavieraita viihdyttivät sekä markkinanäyttelijät mysteerieläimineen että "house band", keskiaikayhtye Räikkä, hienoine Rabelais-tyylisine lauleloineen. Alla linkki surullisenkuuluisaan pyllynpyyhintälauluun:


Sunnuntain kauniissa auringonpaisteessa telttakin ehti kuivua paketointia varten. Onneksi saimme apuun markkinaorjia jotka auttoivat teltan kokoamisen ja purkamisen kanssa. Olisi siinä hennoilla neitokaisilla ollut melkoinen homma muutoin. Kiitos kaikille osallistujille!

Emäntä ohjeistaa orjiaan