maanantai 25. kesäkuuta 2012

Keskikesän kunniaksi


Juhannus meni mökkimaisemissa värjäyspatojen äärellä. En tykännyt pystykangaspuissa kutomani huivin pliisusta väristä vaan pudotin koko roskan krappiväripataan. Tuli paljon nätimpi ja "omemman" värinen. Pronssikuviotkin säilyivät kauniin kiiltävinä. Väriä ihaillessa tuli mieleen että voisin ihan hyvin värjätä uudestaan vielä keskeneräisen Kaarinan muinaispukuni. Se on nimenomaan kudottu noista pliisuista merenvihreistä ja harmaista väreistä jotka eivät sovi minulle lainkaan. Jos krappivärinä on näin makea oranssi niin toteutan tämän vielä lähivuosina.

Kuivumassa saunan ikkunan alla

Kesän väri: musta, vihreä ja ruskea. Aksentteina pronssi.
Värjäsin krappijuurella huivin lisäksi vielä ja yhden jälkiväripadan (nuo kaksi vyyhtiä tuossa uimapuvun ja huivin vieressä).

Arvatkaa lempivärini


Kokeilin kokenilliakin. Se väri ei pelkästään lupaile vaan myös toimittaa! Oikealla roikkuu ensimmäinen väri, vasemmalla kaksi jälkiväripadassa ollutta vyyhtiä (samassa padassa, väriero johtuu eri lankalaaduista). Samasta erästä saisi vielä kolmannenkin värin mutta tässä vaiheessa lanka loppui kesken. Kokenillihan tulee kuoriaisista ja samaa väriä käytetään mm. limonadeissa. Kuoriaisjuoma on tosi påp!

Hot mama! Keitos haisi tosi pahalle.
Seuraavaksi luvassa luontoihmeitä. Lähimökillä pesinyt telkkä oli pyöräyttänyt viisi pientä karvapeppuista poikasta jotka piipittivät rantakaislikossa koko juhannuksen. Suloisia palleroita.

Poikue päivälenkillä
Tälläkin reissulla oli onni ötökkärintamalla myötä: pääsimme koko perheen voimin todistamaan vaskikorennon (Cordulia aenea) kuoriutumista ja ensilentoa.

Vaskikorento valmistautuu lähtöön
 

Siinä se surrasi istuinpenkin päällä ja kuivatteli propeleitaan. Oli hienoa seurata sen ensiaskeleita ja siipien varoivaista räpyttelyä. Juuri satuin saamaan nauhalle kuinka se otti muutaman pikaisen askeleen ja pyrähti lentoon kuin kiitoradalla konsanaan. Kuoriutuneen vaskikorennon elinikä on vain pari kuukautta jona aikana sen on löydettävä puoliso ja lisäännyttävä, tosin sitä ennen se on ehtinyt käydä läpi toukka- ja kuoriaisvaiheen. Kuoriutuessaan tuollaisen korennon ikä on jo likempänä kolmea vuotta.

Oli hieno juhannus, kun sen sai viettää kauniissa järvimaisemissa grilliruokia syöden ja Diabloa pelaten.

Kultimussukka näyttää esimerkkiä

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Muinaisaikaan!

Vietin viime viikonlopun Euran maisemissa, Pyhäjärven rannalla Härkänummen viikinkikylässä keitellen saippuaa ja kannelta soitellen.

Euran Muinaisaikaan -tapahtuma on todella leppoisa koko perheen viikonlopputapahtuma jossa voi tutustua viikinkiaikaiseen Härkänummen kylään. Vanhat hirsituvat, aitat ja pajat tekevät miljööstä upean kokonaisuuden jota matkustelevien käsityöläisten teltat täydentävät mitä parhaimmalla tavalla. Viikonloppuna kylässä kävi reilusti kolmatta sataa vierasta. Käsityöläisiä ja viikinkejä puolestaan oli arviolta viisikymmentä henkeä, vauvoista vaareihin. Kuvat puhukoot puolestaan:

Kylän mahtava keskuskuusi

Kasvivärjätyt langat orrella
Huntuneuloja maistelemassa pieni hämähäkkinen
Neidonvaajoja kaupan!
Pienten myyntipuuhien ohella kokeilin saippuankeittoa avotulella. Talvisista saippuatesteistä jäi yli pari litraa koivuntuhkalipeää ja pakastimessa oli valmista possunläskiä eli kaikki tarvittava! Nappasin kamat mukaan, lainasin järjestäjiltä pientä rautapataa ja pistin lipeät porisemaan.

Saippuakeiton tarvikkeet, suolaa ja läskiä
Lipeä teki kiehuessaan ruusukuvion
Lipeään lisättiin läskiä
Keittelin lipeää kasaan parin tunnin ajan niin että sitä oli arviolta vähän päälle litra. Lisäsin pari kupillista läskiä keitokseen, ehkä noin 700 grammaa vähän arvioiden, ja keittelin vielä pari tuntia kunnes saippua alkoi hyytyä kauhaan. Annoin seoksen jäähtyä vartin ja kaadoin sen leivinpaperilla vuorattuun muottiin hyytymään. Siinä välissä sai vahtia niitä pihalla leikkiviä oskarinkokoisia etteivät sörkkäisi sormeaan lipeäseokseen. Eipähän tuo itse tehty lipeä ole aivan niin syövyttävää kuin teollinen lipeä, mutta tuskin kovin terveellistäkään.

Possunläskiä jäi reilusti yli ja kiertelin sitä kauppaamassa viikingeille. Kumma kyllä kukaan ei halunnut sivellä läskiä leipänsä päälle. Ihmeen kranttua väkeä!

Suloinen myrkynkeittäjä työssään

Välillä piti evästää. Sunnuntaina paikalla oli Lehtosen Päivi Perinnepata -pitopalvelusta myymässä erinomaista hirvimakkaraa. Kyllä voin suositella, Päivi käyttää villiyrttejä ja suomalaisia ainesosia aivan uskomattoman luovilla tavoilla!

Makkaraa ja juureksia hillolla. Astiana kaalinlehti

Seuraavana päivänä leikkasin saippuan lohkoiksi ja jätin ne kuivamaan. Alla olevassa kuvassa näkyy saippuan kerrostuminen. Vaalea, päällimmäinen kerros on perinteisesti ollut sitä "parempaa saippuaa" kasvojen pesuun. Ruskeampi saippua taas on käytetty pyykkien ja muiden kotitaloustarpeiden pesuun. Totuus selvinnee sitten kunhan saippua on saanut kypsyä aikansa uunin päällä lämpöisessä.Saippuan toffeemainen väri johtui tällä kertaa rautapadasta irronneesta väristä, ei läskin laadusta.

Valmista saippuaa kuivausta vailla
Markkinat loppuivat sunnuntaina sopivasti pienen sadekuuron saattelemana. Oli aika pakata kaikki tarvikkeet sadesuojaan ja palata takaisin nykyaikaan. Ensi vuonna taas tavataan! 

Sade saapuu kylään


perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kesälomalla

Otin hieman pakkolomaa käsitöistä ja lähdin tarkistamaan kesämökkikelejä. Sää on vähän tuulinen mutta auringonpaisteen sattuessa viehättävän kesäinen ja jopa lämpimähkö. Mökillä luonto tulee vastaan ihan eri tavalla kuin kaupungissa. Tähän mennessä bongattu: Käki, tikka, telkkä, lokki ja sen pesä, itikkaparvi sekä kaikenlaiset komeat hämähäkit ja lentiäiset.

Karvakorva! (Koivuhangokas, Furcula bicuspis)

Vastakuoriutunut
Vesi on hieman korkealla, laiturille pitää kahlata

Tuore väripata
Myönnetään, en aivan täysin lomaile. Tilasin Tetri Designilta kaikenlaisia värjäystarvikkeita ja pitäähän niitä päästä kokeilemaan kun kerran on puhdasta järvivettä ja hyviä värjäysmaastoja lähellä. En kehtaa vielä sanoa mitä padassa porisee, kun lopullinen väri on vielä saavuttamatta. Sen sijaan laiteltiin äiteen kanssa mökkiä vähän kesäisempään kuntoon kukkaistutuksilla.

Orvokkiruukkua möyhitään

Miekoista auroiksi vai miten se meni?
Äiti oli keksinyt käyttää vanhaa miekkaani kuokkana (larppiaikainen rekvisiitta, mutta terävä). Toimii!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Ensimmäinen empirepukuni


Todella omituinen olo. Koulu on kesälomilla ja mikään deadline ei kummittele missään. Tyhjää viikonloppua täyttääkseni tein loppuun koko talven mielessäni kummitelleen empire-pukuprojektini.

Reconstructing History-firman järjestämän kaavoitusfiaskon jälkeen aloin kaivella parempia referenssejä, ja löysinkin pari loistavaa blogia missä empire-pukuja käsitellään hyvin kattavasti. Henkilökohtaiseksi suosikikseni nousi The Hungarican Chick, jonka tarjoamia tarkkoja ohjeita mukaillen rakensin tämän empiremekon. Kannattaa ehdottomasti tutustua, kyseisessä blogissa on jopa video-ohjeistusta aiheesta!

Projekti on odotellut pitkin talvea sitä hetkeä kun saisin aloittamani empire-korsetin valmiiksi jotta saisin päällysmekon sovitettua korsetin muotoihin. Valitettavasti korsetti-inspiraatio on ollut melko vähäistä materiaaliongelmien takia. Valmiiksi kaavoitettu, sovitettu ja koekasattu empire-korsettini odottelee yhä niitä kevyitä luita joita tarvitaan tukemaan korsetin muotoja. Kaipaisin tueksi rottinkia, mutta en viitsisi millään ostaa kallista rottinkipakettia vain parin metrin tähden. Enkä aio sortua rigileneen!

Kyllästyin kuitenkin odottelemaan sopivien luiden ilmestymistä sillä Hungarican Chick neuvoo, että tällainen "essumekko" ei oikeastaan tarvitse alleen korsettia, varsinkaan jos kantaja sattuu olemaan luonnostaan pienipovinen. Empire-aikakauteen kuuluvan korkeapovisen silhuetin saa aikaan yläosan "läppien" kireyttä säätelemällä.

Yläosa on täysvuoritettu
Mekon teko on lähestulkoon idioottivarmaa, ainoa tarkkuutta vaativa osuus on yläosan saaminen istuvaksi. Tein muistaakseni 2-3 sovitusversiota yläosasta ja hihoista ennen kuin olin tyytyväinen. Varsinaisena materiaalina käytin puuvillasifonkia Eurokankaan alelaarista, vuorikankaana vanhaa ja todella tiheää lakanakangasta. Leikkasin yläosan kaikki kappaleet täysvinoon, vaikka periaatteessa vain takakappaleen täysvinoon leikkaaminen olisi tarpeen. Myötäileepähän sitten yläosa kantajaansa enemmän. Jotenkin onnistuin töppäämään vuorittamisessa, sillä vuori- ja päällikankaan palaset eivät oikein sopineet yhteen kun aloin istuttaa hihoja paikoilleen ja jouduin tikkaamaan vuorin kiinni käsin, mutta lopputulos on silti aika siisti näin ensikertalaiselta. Varmaankin kangas hieman venähti juuri sen täysvinouden takia.  Mutta vaikeuksien kautta voittoon, ja ensi kerralla osaan jo paremmin!

 
Valmis mekko poseeraa itsekseen
Varsinaista empire-alusmekkoa minulla ei ole, mutta kaapista sattui löytymään sovitustarkoitukseen juuri passeli Amerikan sisällissotien aikaiseen mekkoon sopiva alushame (Simplicity-kaavoilla).

Tällainen siitä sitten tuli.

Edestä...
... ja takaa.
Oikein soma, vaikka vielä olisi parantamisen varaa. En ole itse täysin tyytyväinen hihojen istutukseen, hiha-aukot olisivat voineet olla vielä pienemmät ja hihojen puhvi maltillisempi. Toisaalta pahempi  puoliskoni totesi että mekko näyttää muodikkaalta maksi-mekolta.

Kieltämättä, puku on sen verran diskreetti että voisi oikein hyvin käydä ihanasta kesämekosta myös nykypäivänä!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Pystykangaspuilla tehtyjä

Nii, ja tein mä sitten pikaseen vielä tommosen huivinkin. Pystykangaspuut seisoivat tekstiilikurssin jälkeen vapaina ja siinä oli vaikka kuinka paljon lointa jäljellä. Kudoin siitä sitten sellaisen 120 cm pitkän päähuivin itselleni. Mittaa tälle tuli ihan huomaamatta, kun katselin samalla kutoessani pukudraamoja tietokoneelta. Myönnettäköön, että muutama virhekin sinne taisi tulla, mutta ei se haittaa, kun tällaista ihan tavallista arkivaatetta vain kudoin...

Villaa kesäksi ettei palele kun juhannuksena tulee räntää!

"No on tää parempi kuin sun passikuva..."
Kyseessä on nelivartinen toimikas, mikäli tämä mitään kenellekään sanoo. Lanka on samaa kuin mitä Kaarinan muinaispuvun päällyshameissa on käytetty. Päättelin loimilangat kiertämällä ne hapsuiksi ja koristelin huivin itse keksimilläni pronssispiraalikuvioilla. Spiraaleihinkin saattoi tulla muutamia tekovirheitä, kun katselin niitä vääntäessäni lisää pukudraamoja. Vaan nyt on päästy käsityöläisyyden ytimeen missä aivot huilaa mutta kädet käy silti!

Saippuankeittokokeilu, osa 2.

Talvempana keitetty ensimmäinen saippuaerä onnistui jotenkuten. Viisastuimme vahingoista ja yritimme uudelleen. Alla käyttämämme summittainen saippuaresepti, reseptin käyttö ja keitto täysin omalla vastuulla!

Otimme kaksi ämpärillistä (n. 8-10 litraa) sekapuun tuhkaa ja lisäsimme päälle kiehuvaa vettä kunnes kaikki tuhka on peittynyt, ja vielä vähän päälle. Kymmenen litran kattilassa oli tuhkavettä arviolta 9 litran verran ja keitimme tuhkat kahdessa erässä. Tuhkan siivilöimme puhtaaksi kekäleistä kauhomalla kelluvat roskat ja noen pois veden pinnalta. Seos odotteli jäähtymässä seuraavaan päivään. Päätimme vielä keittää seosta tiristääksemme kemikaaleja irti tuhkasta, en uskalla sanoa vaikuttaako se lipeän voimakkuuteen mutta ei tuntunut haittaavankaan.

Kun tuhka on laskeutunut pohjaan siivilöimme varoen kirkkaan (kellertävän) lipeäveden eroon tuhkasta. Märkä tuhka puristettiin kuivaksi kankaan läpi ja harmaa tuhkaneste jäi laskeutumaan uudestaan. Tällä tavalla siivilöiden saimme puhtaamman liemen, kun tuhka valui aina pohjalle. Saippuaan jäänyt tuhka tuntuu käsissä karhealta. Jonkin verran meni lipeää hukkaan, mutta ei se haittaa. Liuoksia käsitellessä suositellaan käytettäväksi kumihansikkaita ja silmäsuojia, lipeä on emäksistä eivätkä huurutkaan hyvää tee.

Lipeää keitimme kasaan kunnes nestettä oli jäljellä on n. litra, puolitoista. Eli ämpärillisestä tuhkaa tuli noin puoli litraa vahvaa lipeää. Testailimme itse lipeän summittaiset pH:t mittauspapereilla. Oli aika tujua se: pH 14!

Puhdasta peuranrasvaa. Pehmää ja kuohkeaa!
Keitimme edellisestä saippuakokeilusta yli jääneet rasvat puhtaaksi vedessä ja annoimme jäähtyä muutaman tunnin verran. Pinnalle hyytyvnyt rasva (laardi) oli puhtaan valkoista, pohjalle jääneet nesteet kaadettiin pois. Mikäli käytetään suoraan teurasjätettä ja rasvoja ei keitetä erilleen tulee saippuasta rusehtavaa kaikkien ainesosien (rasvat, lihat, karvat, jänteet)  liuetessa lipeään. Ainakin meille kävi ensimmäisessä saippuankeittokokeilussa näin.

Rasvat ja lipeä sekoitettii kattilassa ja annettiin kiehua tunnin, pari aina välillä sekoittaen. Seokseen lisättiin noin kourallinen suolaa, sillä tämän pitäisi auttaa saippuaa sakeutumaan. Juuri ennen muottiin kaatamista lisäsimme saippuaan tuoksuöljyjä. Laitoimme sitruunaöljyä yhteen muottiin, toiseen mandariinin tuoksua ja kolmanteen piparminttua. Ainoastaan piparmintun tuoksu erottuu vivahteena, eli sitä saa olla aika reilusti jos haluaa tuoksusaippuaa.
Saippualiemi saostuu. Tässä on jo suolat ja lipeät seassa
Muotit vuorattiin leivinpaperilla tai muovilla jotta saisimme saippuan muotista irti sen kovetuttua. Ilmava muotti olisi huomattavasti parempi kuivumisen kannalta. Päivän tai kahden kuluttua (seoksen hyydyttyä) saippua kipattiin ulos muotista ja paloiteltiin jotta se pääsee kuivumaan läpi asti. Intouduimme hieman liikaa ja kaadoimme saippuan kun se ei ollut ihan hyytynyt. Saippua pysyi hetken koossa, ja sitten se vähän lässähti... Jouduimme leikkaamaan palaset uudestaan kun seos oli kunnolla hyytynyt.

Täysin valmista ja kovettunutta saippua oli n. 1-2 kk:n kuluttua. Kuivatin omat saippuani käyttökoviksi noin 3 viikkoa huoneenlämmössä ja 1 viikon jääkaapin päällä lämpimässä. Nyt puuttuu enää koekäyttö!

Kokeiluresepti:
2 litraa lipeää
830 grammaa valkohäntäpeuran rasvaa
Kourallinen suolaa
Muutama tippa tuoksuöljyjä
Pieni palanen mehiläisvahaa antamaan hieman ryhtiä (ei kyllä vaikuttanut mitenkään, ei kannata tuhlata vahaa tähän)

 Alla vielä esimerkiksi lopputulos kevään saippuakokeiluista. Kumpi on houkuttelevampi? 
Saippuankeitto 1, teurasjätteestä tehdyt
Saippuankeitto 2, puhtaaksikeitetty saippua