tiistai 29. marraskuuta 2011

Tytötyttää!

Minä tykkään vähän kaikista historian aikakausista. Kun pukeudutaan juhlavasti tai muuten vaan nätisti on vintage tietysti se ainoa oikea valinta! Turussa toimiva Vintage Eija's on ihan huippukauppa meille pienijalkaisille vintagen ystäville. Kohtuuhintaisia ja priimakuntoisia kenkiä suoraan 1950-60 luvulta! Lisäksi mekkoja, hattuja, laukkuja ja kaikkea ihanaa, myös miehille!

Ihanat juhlakengät ja täysin iskemättömät talvinilkkuri


Pinkki taftimekko ja tekoturkisstola, made by Kipene
Antaa pikkujoulukauden alkaa. Vapise, Marilyn, täältä tulen minä!

Muinaisvalua tekemässä II

Ja homma jatkuu paskavalulla:

Saimme käyttöön opetushenkilöstön mahtavan muinaisahjon

Palkeilla
Parin viikon ajan kuivaneet valumuotit asetettiin alassuin likelle ahjon tulta jolloin sen sisällä ollut vaha suli ja valui pois. Muottia lämmiteltiin ahjolla hissukseen parikin tuntia välillä kääntäen. Tavoitteena oli saada muotti "kaulaa" myöten kuumennettua punahehkuisesti, kuitenkin varoen ettei liiallinen lämpö hajota muottia. Samoin omatekoiset upokkaat tulisi lämmittää varoen, mutta upokkaiden savilaadun haurauden takia käytimme valmisupokasta.

Upokas ja paskamuotti (liekehtii tuossa keskellä)

Muotin hehkuessa sulatettiin pronssi: nopeatempoinen prosessi missä yksi lisäili hiiliä, toinen pumppasi ilmaa ahjoon ja kolmas tarkkaili pronssin sulamista sekä pyrki pitämään tuhkat ja hiilenpalat poissa sekä upokkaasta että valumuotista. 

Itse kaato tulee tehdä nopeasti ja katkeamatta. Itselleni kävi kaadossa jokin hattivatti, puolen sekunnin epäröinti, mikä katkaisi pronssin kaadon ja todennäköisesti aiheutti sen että alkuperäinen malli ei toistunut kokonaisena (vajaaksi jäänyt valu).

Tämän piti olla puu... Vieressä  irti lohjennut valukanava
Se lohtu tässä on, että pronssivalu on kuitenkin kauniin selkeärajainen niiltä osilta joilta se onnistui. Tähän vaikutti todennäköisimmin savivellillä tehty huolellinen pohjustus. Uskon vakaasti, että tästä saadaan pelastettua vielä jotakin. Vaikka epämääräinen joulukoriste jos ei muuta.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Tuote

Siin se ny o, kaike petsaamise ja puunaamise jälkke. Se o valmis:


Onnellinen apina arkkupenkillä

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Viimeisteltyjä palasia

Puutyökurssin aikana on ollut pientä luppoaikaa joka on hyödynnetty viimeistellen valmiita pronssiesineitä sekä valmistellen muinaisvalukurssia. Aseinani ovat olleet viilat, vesihiomapaperi, timanttilaikat ja oma dremeli.

Avovalua varten tehtiin kaivertamalla muotteja vuolukivestä. Katselin, kun luokkatoverit vuoleskelivat vanhoilla taltoilla ja puukoilla palikoitaan ja totesin että onhan tähän oltava jokin kikkakolmonen. Minulla alkoi olla jo kiire kun olin ollut kipeänä kotona jo parin päivän ajan ja toisten työt näyttivat jo valmiilta. Onnistuin saamaan toverit kiinni muutamassa hujauksessa kun iskin dremeliin timanttilaikan ja kaivertelin sillä nappiaihiot:

Vuolukivimalli avovaluun



Sitten niitä valmiita: 

Kulkunen ja sen isoveli
Kulkuset valettiin avoimina eli littanina kappaleina jotka sitten hehkutettiin ja taivutettiin varovasti muotoonsa. Kieliksi näihin on sahattu pieniä jämäpaloja valukuusesta vaikka hienompaa olisi toki ollut valaa myös pienet pallot kieliksi. Käy se näinkin.

Kampa. Ruma tuli.

Lopuksi eläimellistä menoa. Olipa kerran Mynämäkeläinen lepakkoraukka joka oli päättänyt ruveta horrostamaan portaikossa. Toivottavasti eläinsuojeluhenkilö kävi noutamassa reppanan pois tuulensuojaan ennen kuin joku asiaankuulumaton henkilö käy sitä sörkkimässä. On meinaan vähän huono paikka talvihorrokselle.

"Myh"

perjantai 11. marraskuuta 2011

Koneellisen puutyön perusteet

Muutama viikko sitten alkoi koneellisen puuntyöstön peruskurssi. Pääsimme porukalla isoihin konehalleihin leikkimään isojen poikien leluilla. Mutta ensin piti tehdä työsuunnitelma. Itse olin ihastunut viikinkiaikaiseen arkkumalliin mikä kapenee ylöspäin ja toimii mm. markkinapenkkinä. Siitä siis piti aloittaman.
Lähtöpiste, n. 30 cm leveää raakalankkua

Taikalaatikko
Raakalaudasta sahattiin noin-mittaiset pätkät ja pätkät liimattiin isommiksi liimapuulevyiksi. Valmiit liimapuulevyt syötettiin taikalaatikkoon eli tasohöylään joka höyläsi levyt sopivan paksuisiksi. Levyt puolestaan mitattiin ja sahattiin hervottoman kokoisella pöytäsahalla sekä vannesahalla sopiviin kallistuskulmiin.

Talttausta
Valmiihkot reunapalikat ja sahausjäljet viimeisteltiin taltalla ja vasaralla, päätylautoihin tehtiin lovet pohjalautaa varten. Kummallista, miten toisiinsa täydellisesti sopivat palat lakkasivat sopimasta yhteen viimeistelyvaiheessa. Tämä tarkoitti lähinnä lisää työtä, eli paikkalastujen veistelyä.
Paikkapalikka
Kun viimeisetkin mitat oli saatettu kohdilleen ja reunat täsmäsivät oli aika koota arkku. Ensin otettiin harjoittelukierros, jotta liimausta tehdessä kaikki sujuisi täsmällisesti.

Palaset ilman liimaa eivät oikein pysy koossa.
Varsinaiseen kokoamiseen tarvittiin kolme henkilöä eli kuusi kättä. Onneksi luokkatoverit ovat lähellä kun hätä on suurin, ja kokoaminen sujui hyvin. Seuraavaksi olisi tarkoitus tapittaa päädyt pidon varmistamiseksi ja mahdollisesti maalata tai petsata arkku. Tästä tulee lanka-arkku!

Arkku puristuksissa
Liiman kuivuttua reunoihin porattiin reiät tappeja varten. Vaikka olimme käyttäneet hervottoman kokoisia työkoneita koko kurssin ajan minua alkoi toden teolla pelottaa vasta kun sain käsiini akkuporakoneen. Se oli ainoa työkalu koko prosessissa jota ei voinut säätää mekaanisesti vaan homma piti hoitaa puhtaasti käsivaralta ja kertalaakista oikein.

Siinähän se tekijä tapittaa

Lopuksi vielä mekaaninen kuriositeetti: laite, mikä poraa neliskanttisia reikiä! Ei, tätä ei käytetty arkun teossa.

Rei'itin

Huti!

Pääsin lopultakin kokeilemaan poltetun astian (pohjasta avoimen kanteleen) valmistamista. Osittain kovertamani männynpala oli jo sopivasti ehtinyt kuivahtaa tilaisuutta odottaessa ja roihusi iloisesti.

"Puuh!"
Kävi niin kuin monelle muullekin astiantekijälle - koko pulikka halkesi pohjan mitalta kun tuli oli jo sammunut. Lämpölaajentuma, puun kosteus ja nousevan kuun asento suhteessa Uranukseen vaikuttavat näemmä poltetun astian valmistamiseen. Harmi, sillä kantele olisi ollut kiva.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Muinaisvalua tekemässä

Seuraavana oppilistalla on muinaisvalu joka tunnetaan myös paskavaluna. Nimi juontuu siitä että muottimassaan sekoitetaan kuivattua hevosenlantaa ilmavuuden lisäämiseksi.

Kaikki alkaa kuten ennenkin, vahamallin teolla. 

Puuriipuksen aihio

Vahamalliin liitetään hieman ronskimman kokoinen valukanava pronssin kaatamisen helpottamiseksi. Seuraavaksi vahamalli peitetään ohuelti savivellillä, jotta yksityiskohdat toistuisivat mahdollisimman tarkasti.


Mutavellin annetaan kuivahtaa tovi, muttei aivan rutikuivaksi koska muuten muottiseos ei ota enää kunnolla kiinni valumuotin ympärillä olevaan mutaan. Seuraavaksi tehdään saviseos jolla työ lopullisesti peitetään ja jätetään kuivumaan hissukseen. Seoksessa on noin 60% savea, 30% hevosenlantaa tuomassa ilmavuutta (kaasukanavia) ja 10% kvartsihiekkaa kovettamassa seosta. Meni vähän näppituntumalla.

Hevonkakkaa, kvartsihiekkaa ja punasavea.
That's not mud!
Hauskaa oli, joskin kynnenaluset olivat muutaman päivän aika hurjan näköisiä. Mutavellissä oli vissiin jotain väriainetta. Suurin piirtein samalla tavalla valmistettiin myös upokkaita joissa pronssi tullaan sulattamaan kaatoa varten. Upokkaan saviseokseen ei tosin laiteta lantaa, vaan mahdollisimman paljon kvartsihiekkaa jotta upokkaasta tulisi kestävä. Upokkaat tuppaavat kuulemma olemaan kertakäyttöisiä, joten niitä puuhaillaan sitten useampia kappaleita.
Upokasmalleja. Etualalla paljon käytetty ostoupokas.

Ohjeita opiskelijoille. Laiska ei jaksa kirjoittaa muistiin vaan ottaa valokuvan
Sitten vaan odotellaan muottien ja upokkaiden kuivumista ja toivotaan parasta. Onnistumisprosentti muinaisvalussa ei ole ihan yhtä hyvä kuin alipainevalussa.